Taas perjantairuokaa. Kaiuttimista Doorsin The End. Huomenna Wanhaan Satamaan joulumyyjäisiin. Kohta BB finaali. Onneksi pääsee siitä eroon. This is the end, beautiful friend. Lähellä liian paljon kuolemaa ja ahdistusta tällä viikolla. Onneksi töitä on paljon, siihen on helppo uppoutua. Ja kun pääsee kotiin - ei mitään. Miksi en saa tehtyä kotijuttuja, puuhasteltua jotain pientä kivaa. Huomenna kummitytön synttäreille, perjantai ruuhkassa lahjan metsästystä. Smirnoffin Twisted Apple on pahaa. Pöydällä odottaisi Reko Lundanin kirja, täynnä tuskaa ja ahdistusta. Kun sisällä on möykky, pitäisi kai keskittyä iloisiin asioihin. Mutta viekö ne asiaa eteenpäin? Pitäisi saada runkattuakin, jotta viikon työpaineet häviäisivät päästä, mutta ei jaksa. Nyt menee jo huonosti.. Koska ei olisi tehnyt mieli. Ehkä kuitenkin silitystä vielä enemmän. Pussailua. Parransängen kutittelua. Sitä kaikkea. Miksi minulle ei sitä suoda? Mitä pahaa olen jossain entisessä, nykyisessä tai tulevassa elämässäni tehnyt, jotta minua pitää kouluttaa olemaan yksin? Jotta nöyrtyisin. Jotta tunnustaisin olevani heikko yksinäni, tarvitsevani jotakuta toista. Eihän kenenkään muunkaan tarvitse sitä tehdä. Come on dance with us.. ai niin, kotivakuutusasia pitää hoitaa. Ylös äkkiä johonkin muistilistaan!