Pitäisi mennä nukkumaan. Jotta jaksaisi taas huomenna pusertaa päivän työnantajan hyväksi, jotta jaksaisi höpötellä työkavereiden kanssa, jotta jaksais painaa illalla jumpassa. Suoritan elämää. Kun joskus luonto antaisi periksi jäisin päiväksi kotiin. Hengittelisin vain ja kuuntelisin ortodoksihymnejä. Nukkuisin. Pitäisi itseäni hyvänä. Silittelisin, kun kukaan muu ei sitä tee. Joisin teetä, ostin valkoista teetä, voi minä mainonnan uhri. Alkalisoi ja energisoi. Mun ei tartte tehdä sitä. Pitäisi vaan pysähtyä. Paketti keksejä meni alas, humps, vaikka piti välttää sokeria ja vaaleata vehnää. Mikään asia ei edisty pakon alla. Pitää antaa virrata asioiden omalla painollaan. Ehkä? Tai antaa olla - kuollaanhan täältä joka tapauksessa pois.

Rakkaus, jota etsit,
etsii sinua.

Vai miten se hajatelma menikään. Kävelin tänään töihin. Hyvä minä. Taas lisää vaateita, suoritusta, aikatauluja. Kävelen töihin joka ma, ke ja pe. Hyvä minä. Paina paina. Varmasti jossain vaiheessa joku huomaa kuinka kiltti tyttö olet taas ollut. En minä voisi mennä Big Brotheriin elostelemaan ja olemaan oma itseni. Miten 32-vuotias ihminen voi ajatella, että äiti ei saa nähdä, kun tyttö polttaa tupakkia ja vetää viinaa ja harrastaa seksiä? Ihmisiähän tässä ollaan. Aikuisiakin. Kai.