Enpä olisi tätäkään päivää uskonut näkeväni. Minä. Kirjoittamassa blogia. Vieläpä julkista sellaista. Enhän minä edes tiedä miten tämä toimii.. En edes uskalla mennä lukemaan muita blogeja enää, koska mitä jos löytyis sellainen, missä olisi jo kaikki se, mitä haluan sanoa, sanottu. Kävisi samoin kuin nuorelle tuskarunoilijalle - löytyi teos, jossa oli kaikki tuska vuodatettu.

Taisi Yrjönkadun uimahallissa nakuilu avata aivan uusia uria. Onko seuraava askel ensi vuoden Big Brother? Jos siihen mennään, ihmiset, pliis viekää minut saunan taakse!  Mikä ihme meidät ihmiset saa huutelemaan tänne pimeyteen? Hei ihmiset, onko siellä kukaan joka näkee, kuulee, katsoo MINUA? Miksi minäkin yhtenä meistä kuvittelen, että minulla voisi olla jotain sanottavaa, mitä ei ole vielä sanottu, tai mikä voisi edes jotakuta kiinnostaa. Edes sen verran, että saisin pari häirikköviestiä.. 

Minun maailmani 14.11.2006: Päänsisäistä sekasortoa, yritystä hiljentää sitä. Tahtoa löytää asioista keskitie, eikä aina vain sitä ääripäätä. Yksinäisyys on elämäni kantava teema. Vai teenkö päätökset vain sen pohjalta, että totuttu tila säilyisi? Miksi teen valintani aina niin, että muilla olisi hyvä olla - jotta pomo olisi tyytyväinen, jotta muilla olisi helpompaa. Vittu mitä valitusta. Herää ihminen! Jokainen kantaa vastuun itsestään. Mikä minä olen sen väistämään?