Kuuntelen afrikkalaista musiikkia ja siivoan. Siivoon pois sut mun elämästä.. no enkä siivoa. Ei ole ketään ketä pitäisi siivota pois. Mutta nyt on ihan ihanaa - on lauantai, taivas harmaa ja lähtö vasta monen tunnin päästä. Lähden tapaamaan kummityttöä ja heidän uusia hevosia. Hui. Pää on ollut taas täynnä uusia ideoita mitä voisi elämänsä kanssa tehdä - ostaako koira ja ruveta harrastamaan sen kanssa. Se kyllä sitoisi liian kanssa tälläistä levotonta ja muutoshalukasta ihmistä. Ei ole autoa. Mutta sitten olisi joku, ketä halailla. Puhua. Jolta saisi rajatonta rakkautta ja uskollisuutta. Onpa pateettista. Kun en saa ketään miestä rakastumaan itseeni, ostan koiran. Kuinka surullista.

Toinen vaihtoehto mitä mietin olisi se, että myisin suurimman osan tavaroista pois, hankkisin niillä takuuvuokrarahat ja muuttaisin pieneen yksiöön Kallioon. Kävelisin töihin, elelisin nätisti ja rupeaisin keräämään rahaa ja lomaa, jotka pitäisi yhdessä putkessa alkusyksystä. Lähtisin joka vuosi tutkailemaan maailman jotain kolkkaa muutamaksi viikoksi. Kyllä tällä kielitaidolla pitää pärjätä maailmalla. Pakkaisin selkäreppuni ja lähtisin. Ei vaatimuksia keneltäkään, kun olisin poissa. Jo viime kesänä piti elämäni ensimmäinen kesäloma viettää liftaten kaverilta toiselle, mutta keski-ikäisyys veti voiton. Matkustin kiltisti bussilla. Kuinka tylsää..